Viime vuosina on tehty paljon hyvää työtä Hämeenlinnan perusterveydenhuollon kehittämiseksi. Sairaanhoitajan virkoja on saatu kymmenen lisää, ja on siirrytty lääkäri-hoitajapari -työskentelyyn. Sairaanhoitajille on tarjottu erikoistumiskoulutusta. Osa lääkärin tehtävistä on näin saatu siirrettyä sairaanhoitajille.
Samaan aikaan Lammi-Tuulos on päässyt vielä parempiin tuloksiin.
Lähde: Pekka Arvion esitys syyskuussa 2008, STAKES / CHESS
Tarvekerroin kuvaa terveyden- ja vanhustenhuollon tarvetta kunnassa suhteessa maan keskiarvoon (1,0).
Lähde: Pekka Arvion esitys syyskuussa 2008, STAKES / CHESS
Kun Hämeenlinnan tilannetta vertaa esim. Lammiin, huomaa selvästi, että satsattaessa perusterveydenhuoltoon syntyy säästöjä kalliissa erikoissairaanhoidossa. Tähän suuntaan tulee edetä myös tulevassa suurkunnassa.
Uudessa tilaaja-tuottaja-mallissa lasten- ja äitiysneuvolapalvelut, koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto sekä mielenterveyspalvelut eivät enää kuulu terveyskeskuksen liikelaitokseen. Etenkin neuvolapalveluiden ja kouluterveydenhuollon osalta keskeistä on mm. se, että lääketieteellisellä vastuulla ja kehittämisellä on selkeästi määritelty kantaja. Muussa tapauksessa toimintaa uhkaa pirstoutuminen yksittäisiksi työsuoritteiksi (konsultaatioiksi), jolloin neuvolalääkärien perinteistä vastuuta ei kanna kukaan eikä heillä ole motiivia kehittää työtään. Tulevissa hyvinvointineuvoloissa tulee toki kehittää moniammatillisuutta, mutta lääketieteelliset vastuukysymykset pitää ratkaista ennen uuteen toimintamalliin siirtymistä (Tulevaisuuden neuvolat).
Avopuolen psykiatria tarvitsee lisää voimavaroja. Nyt on käytössä vain kaksi psykiatrista sairaanhoitajaa ja pari psykologia, mutta ei yhtään psykiatria. Hämeenlinnassa on psykiatrisia sairaanhoitaja 1 / 33 000 asukasta - Lammilla taas 1 / 3 600 asukasta ja myös psykiatri! Lammilaiset ovat huolissaan myös eräiden muiden erityispalveluiden, kuten puheterapian ja lasten neuropsykologian, mahdollisesta heikkenemisestä kuntaliitoksen myötä. Erityisesti psykiatristen pitkäaikaispotilaiden asemaa täytyy parantaa.
Hämeenlinnan Seudun Kansanterveystyön Kuntayhtymä (HSKTTKY) on "halpa" omistajakunnille, mutta sen henkilöstövoimavarat ovat edelleen niukat. Sitä on moitittu mm. etäisyydestä, jäykkyydestä ja byrokraattisuudesta. Näitä ongelmia on kuitenkin saatu lievitettyä. Perusrahoitusta ja sijaismäärärahoja sen sijaan tarvitaan huomattavasti lisää, varsinkin hoitajille. Diabeteshoitajien ohella murtuma- ja osteoporoosihoitajien saaminen kuntaan parantaisi kansanterveyttä. Ratkaisevaa on joka tapauksessa henkilöstön saatavuus, osaaminen ja innostuneisuus.
Geriatrisia palveluita (vanhukset) on kehitetty Hämeenlinnassa viime vuosina huomattavasti. Saavutettu hyvä tilanne pitää säilyttää ja vastaava palvelutaso turvata (vähitellen) koko uudessa suurkunnassa.
Ottaen huomioon työn luonteen ja raskauden ei ole ihme, jos terveyskeskuslääkäreiden virkoihin ei ole hakijoita. Takanahan on noususuhdanne ja lääkärinvirat erikoissairaanhoidossa ovat lisääntyneet viimeisten 15 vuoden aikana noin 2 000:lla. Hämeenlinnassakin lääkärinvirat täyttyvät Kanta-Hämeen keskussairaalassa (KHKS), mutta eivät terveyskeskuksessa.
Mielekäs työympäristö ja hyvät työolot (mm. lisäkoulutus) houkuttelevat lääkäreitä ja hoitajia paremmin kuin pelkkä palkkataso. Hoitohenkilökunnan palkan pitäisi kuitenkin olla samalla tasolla kuin ympäristökunnissa. Hämeenlinnan kannattaisikin koettaa sopia yhteisestä hoitohenkilökunnan palkkalinjasta ympäristökuntien kanssa.
Keskeinen kysymys on se, miten uusi tilaaja-tuottaja-malli saadaan oikeasti palvelemaan kuntalaisia. Malli on valitettavasti suunniteltu kysymättä terveydenhuoltosektorin mielipidettä. Parhaimmillaan se tarjoaa heikko-osaisille entistä toimivamman turvaverkon, kunhan se sisältää selkeät vastuusuhteet.
Pulmaksi voi muodostua se, että palveluilla on ainakin kolme tilaajaa ja neljä tuottajaa. Kuka oikeasti hallitsee kokonaisuuden? Liikelaitos (johon kuuluvat avosairaanhoito, suun terveydenhuolto, sairaala- ja geriatriset palvelut sekä hoidolliset tukipalvelut) toimii varmaan hyvin, kuten ennenkin, mutta saattaa käydä niinkin, ettei kehity aitoa, itsenäistä liikelaitosta. Voi syntyä uusia, turhia raja-aitoja, epäselvyyksiä vastuukysymyksissä ja tarpeetonta hallinnon paisumista. Uhkiin kuuluvat myös henkilöstöpula ja terveyden edistämisen hajautuminen.
Ainakin tilastotiedon valossa (ks. kuviot yllä) uudessa kunnassa pitäisi ottaa mallia Lammin palvelurakenteesta ja nostaa palveluiden laatu kaikkialla samalle tasolle. Yksi alue, missä tarvitaan lisää voimavaroja esim. toisen päivystävän hammaslääkärin palkkaamiseksi, on suun terveydenhuolto. Tällä alueella ei olla vielä päästy edes lain edellyttämälle tasolle. Hoito- ja diagnoosivirheiden ehkäisyä pitää parantaa.
Kanta-Hämeen keskussairaalan toimintoja ei tule enää laajentaa vaan on kehitettävä etenkin tulevaisuuden haasteellisimpia alueita eli geriatriaa (vanhukset) ja psykiatriaa.
Syyskuun alussa keskussairaalan henkilöstötilanne (1.9. / Niina Aitola) oli sekä lääkärien että vakinaisen hoitohenkilökunnan osalta oikein hyvä. Sijaisten löytäminen kuitenkin tuotti vaikeuksia.
Valmisteilla on uusi terveydenhuoltolaki, joka toivottavasti tulevaisuudessa madaltaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon raja-aitoja. Suurimpaan ongelmaan eli terveydenhuollon rahoituspohjaan tämä uusi laki ei kuitenkaan näillä näkymin puutu.
Hämeenlinnan kannattaa tässä tilanteessa jäädä seuraamaan, miten erikoissairaanhoidon yhteistyö kehittyy Riihimäki–Forssa -akselilla. Yhteistyötä tämän akselin kanssa on myös syytä harkita.
